Puhevalta käyttöön!

Puhevalta käyttöön!

Sain Juhana Torkilta ”Puhevalta” kirjan viisi vuotta sitten Korpilahdella. Hänen mielestä tämä on hänen paras kirjoittamansa kirja ja kirjaa lukiessa voin yhtyä Juhanan mielipiteeseen. Sitä paitsi ”Puhevalta” oli kirja, jonka kautta Juhana ponkaisi monien suomalaisten tietoisuuteen. Liitin tähän artikkeliin myös Torkin toisen kirjan ”Puhevalta käyttöön!”. Näistä opeista syntyköön täydellinen puhe – valmistautumista unohtamatta.

 

Vielä kohtalaisen nuoren työelämän aikana olen päässyt lisääntyvissä määrin harjoittamaan puhetaitoa. Ennen työelämää puhuin säännöllisesti esimerkiksi ystävien häissä. Vaikka hääpuheisiin tuli myös valmistauduttua, vasta työelämän webinaarit ja muut esiintymiset ovat opettaneet valmistautumisen merkitystä puheen onnistumisen kannalta.

Vakuuttuminen on täydellistä, kun puhuja katsoo kuulijoita ylöspäin ja tahtoo heille hyvää, uskoo asiaansa ja on vakaumuksilleen rehellinen, tietää mitä tahtoo sanoa ja perustelee vastaansanomattomasti.

PUHEESEEN VALMISTAUTUMINEN

 

Teoria (3 viikkoa ennen puhetta, 30 min)

Torkin kirjan mukaisesti, valmistelutyöt puheen pitämiseen aloitetaan 3 viikkoa ennen pääpäivää. Tämä vaihe jää monesti itselläni tekemättä, tai ainakin aikataulullisesti se tapahtuu mielummin kolme tuntia kuin kolme viikkoa ennen puhetta. Tämä on tärkeä vaihe valmistautumisessa, sillä silloin puhuja käy läpi puheen ”paatos”-osion, jossa mietitään kuulijoiden tunteita.

  • Mistä olen kuulijoilleni kiitollisuudenvelassa?
  • Mitä kuulijat pelkäävät?
  • Mistä kuulijat tuntevat ylpeyttä?

Paatosvaiheen jälkeen puhuja suuntaa huomionsa omaan ”eetokseen”. Puhuja ryhtyy tarkastelemaan puheensa motivaatiota omista lähtökohdista.

  • Mistä olen viime aikoina ollut innostunut?
  • Mitä itse pelkään?
  • Miten voin puheellani tehdä maailmasta paremman?

Ja kolmanneksi eli viimeiseksi puhuja ryhtyy miettimään miten saada yleisöön ”logos” eli varmistaa viestin perille meneminen.

  • Minkä yhden lauseen toivon kuulijoiden muistavan?
  • Miten väännän sanomani rautalangasta?
  • Minkä omakohtaisen tarinan voisin kertoa?
Käytäntö (2 viikkoa ennen puhetta, 30 min)

2 viikkoa ennen puheen pitämistä, puhuja kiteyttää tavoitteensa yhdellä lauseella. Hän siis miettii, miten kuulijat käyttäytyvät eri tavalla puheen kuultuaan? Samalla pääviestin kirkastus voi toimia hyvänä otsikkona.

Treeni (viikko ennen puhetta, 1-2h)

Treenivaiheessa kaikki jäsennetyt ajatukset ovat kerättynä ylös ja puhe aletaan kirjoittamaan puhtaaksi.

Viilaus (puhetta edeltävä päivä, 30 min)

Tässä vaiheessa ei kannata tehdä enää isompia muutoksia. Puheen lukemisella ääneen voi harjoitella tulevia vuorosanoja.

PUHEEN KOOSTUMUS

  1. Puhe ja puheen avaus on alusta alkaen viihdyttävä 
  2. Puhe sisältää asiaa ja siinä on jokin teesi
  3. Puheessa on vakavaa tunnetta ja vahva lopetus
Viihde

Parhaiten itseäni puhuttavat henkilöt rakentavat puheen viihteen ympärille. Hauskuus ja huumori ovat mielestäni tehokkain keino voittaa yleisö puolelleen. Torkki kirjassaan varoittaa kuitenkin siitä, että puhe ei saa olla liiaksi stand up-komiikkaa vaan sen täytyy olla kytkettynä puheen asiaan ja teesiin.

Huumori on kevyttä kuunneltavaa yleisölle. Siksi se on niin tehokasta.

Olen omassa elämässäni huomannut, että jos kuulijat tietävät ennakkoon puhujan olevan hauska, he myös a) nauravat helpommin ja b) viihtyvät paremmin. Puhejärjestyksessä pyrin käyttämään huumoria pelinavaajana. Sitä käyttäessä täytyy vain toivoa, että se toimii, sillä muuten puhe lähtee helposti puskemaan. Yleensä tilanteesta keksitty lohkaisu toimii ja hauska aloitus tuo rentouden kuulijoille ja puhujalle.

Aloitus varmistaa että kuulijat kuuntelevat puheen. Alussa pitää ansaita lupa puhua.

Asia

Puheella on aina jokin asia, tai agenda. Torkki puhuu kirjassaan puhtaasti päämäärästä tai puheen tarkoituksesta. Puhe ei lähtökohtaisesti hyödytä vain puhujaa, vaan palvelee kuulijoita. Mikäli puhuja on huolehtinut koko puheen ajan että kuulijat viihtyvät, saa hän asiansa esitetyksi. Puheen asia tai teesi ei saa kuitenkaan ottaa liian suurta roolia koko puheesta, sillä meille suomalaisille monesti asia on yhteyttä tärkeämpi. Asia saattaa nimittäin viuhua yleisön ohi, jos kuulijat kuorsaavat.

Asian mennessä ohi, vika on aina puhujassa, ei kuulijoissa. Puhujan tehtävä on tehdä heistä hyviä kuulijoita.

Tunne

Kirjassakin esitetyn antiikin ajan puheohjeen mukaan, puheen pitää päättyä vaikuttavimpaan kohtaan. Liian yleinen virhe on lopettaa puhe liian myöhään. Sananlaskun mukaan turha on opettajan huutaa, jos oppilaat ovat käytävällä. Jos alussa oli viihteellisyys ja kevyet tunteet, niin loppuun pitää säästää Torkin mukaan vakavat tunteet.

Puheen aikana kannattaa Torkin mukaan panostaa luonnollisuuteen. Asian ollessa kunnossa, puhuja voi keskittyä puhumaan kuin isoäidilleen. Tarinat ovat vahva tunne-elementti!

Alussa heitetty huumori on avannut kuulijoiden kanavat, joten puheen lopussa on puhujan tehtävä ruokkia kanavat. Puhujan on muistettava että lopetus on viimeinen mahdollisuus sanoa jotakin. Tässä vaiheessa tunteet yhtyvät asiaan, joka sitten muuttuu asenteiksi kuulijoissa. Tämä tarkoittaa puhtaasti sitä että puhe muuttuu käytännön toiminnaksi.

Hyvän puheen kokonaisuus

Puhevalta-kirjan tärkeimpänä teesinä oli se, että puhujalta vaaditaan kokonaisuuden tajua. Kokonaisuus käsittää niin yllä esitetyn valmistautumisen, puheen rakenteen läpikäymisen kuin yleisön ymmärtämisen. Puhujan on kyettävä luomaan käsillä olevista aineksista kokonaisuus, joka jalostuu kuulijoiden viihdyttämiseen. Kuulijoilta jää parhaiten mieleen puheen loppu. Siksi lopussa kannattaa sanoa tärkein asia.

Tärkein asia on miettiä, mitä sanon. Toiseksi tärkeintä, missä järjestyksessä sanon ja viimeiseksi sitten millä tavalla sanon? Puhe on hienoimmillaan silloin, kun sanoilla tavoitetaan jotakin sanatonta. Silloin kun sanat nostavat ihmistä edes hetkeksi aikaa, ja vievät hänet tuokioksi jonnekin aivan muualle. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *