Osaaminen esiin! Sinä työntekijä, pesäpalloilija tai Suomi

Osaaminen esiin! Sinä työntekijä, pesäpalloilija tai Suomi

Tiedämmehän ainakin markkinoinnissa sen, että yksittäinen kansalainen, työntekijä tai urheilija voi olla tänä päivänä monin kerroin ”vetävämpi” kuin edustamansa maa, yritys tai brändi. On aika niputtaa yhteen viimeisen neljän vuoden osaaminen siitä, mihin perustuu yksittäisen ihmisen vetovoima ja kuinka sama kaava toimii sekä elämässä, urheilussa että työelämässä.

 

Tein vuoden alusta omasta aloitteesta rakkaalle kotipaikkakunnan seuralle Pattijoen Urheilijoille juttusarjan. Kannattajat saivat äänestää viisi pelaajaa ja äänestystuloksen pohjalta kirjoitin kustakin pelaajasta henkilökuvan. Ensimmäinen henkilökuva julkaistiin 18. tammikuuta 2020 ja viimeisin 13. helmikuuta 2020. Tänään Google Analyticsin puolelta tuloksia katsellessa, lukukertoja nämä henkilökuvat ovat kerryttäneet yhteensä 11 668 kappaletta.

Keskiarvona kaikkia henkilökuvia on kulutettu yli kuuden minuutin ja 42 sekunnin ajan.

Nyt neljä vuotta työelämässä kirjoittaneena ja reippaasti yli sadan artikkelin kokemuksella voin kertoa, että vastaavanlaisiin lukuihin ei työelämässä niin vain päästä. Täsmennän; minä en ole vielä oikein päässyt. Ok, parhaat tekstit työelämän puolelta ovat samaa 3000 lukijan luokkaa, mutta alle kuukaudessa, pelkästään orgaanisella mainonnalla ja hyvin pienellä rummutuksilla tällaisiin lukemiin, huh huh! Entä jos kuitenkin pääsisin, aloin miettimään.

Urheilun ja työn samankaltaisuudet – osaaminen ensin

Urheilussa ja työelämässä keskiössä on kiinnostava ihminen. Kysymys ei aina ole siitä, onko kiinnostava ihminen omasta mielestään kiinnostava vaan mielummin siitä, osaako kiinnostavan ihmisen ympäröivä yhteisö hyödyntää tuota kiinnostavan ihmisen vetovoimaa? Jos ja monesti ei osaa, seuraavana kysymyksenä onkin, uskaltaako yksilö itse tuoda vetovoimansa yleisön eteen? Kuinka aloittaa ylipäätänsä omien tarinoiden kertominen? Miksi?

Urheilusta jo tiedämme, että yksittäisen pelaajan palkkio muodostuu niin seuralta saatavasta summasta kuin yksilön omista sponsorituloista. On arkipäivää, että yhdellä urheilijalla voi olla enemmän seuraajia kuin edustamallaan seuralla. Myös tienestit voivat olla suurempia itse hankittuna kuin pelkästään seuralta saatuna.

Urheilussa intressi voi olla selkeästi rahallinen, mutta jos ei haluta puhua pelkästään rahasta, vaihtoehtoja on muitakin. Työelämässä se tarkoittaa esimerkiksi työntekijän oman markkina-arvon kasvattamista tai vaikka vain edustamansa yrityksen viestin esille tuomista. Oman markkina-arvon kasvattamista on kuitenkin helpoin tapa mitata rahassa (lue palkassa).

Siitä voi olla montaa mieltä, että yksilöä korostava aikamme ei enää oikein palvele pelkästään nöyrää puurtajaa, mutta samalla yritykset eivät myöskään aina palkkaa parasta työntekijää. Monesti he päätyvät palkkaamaan parhaan työnhakijan.

Työ ei pelkkänä sanana pysty synnyttämään yleisössä samanlaisia tunnereaktioita kuin lajina esimerkiksi pesäpallo. Se ei ole kuitenkaan syy luovuttaa tai jättää aloittamatta. Oli osaamisesi sitten pesäpallon peluu tai jokin muu taito, on turvallista rakentaa ulostulot sen varaan. Tämän jälkeen pitää miettiä oma ympäristö ja rajata taistelut mitä käydä. Kysymyksenä viimeistään tässä vaiheessa kysytään, kenen päätä haluan sisällöilläni kääntää?

Maa täynnä tyhjiä kenttiä

Työntekijän treeniympäristöksi käy alkuun vaikka lähimmät työtoverit, omat asiakkaat, oma toimiala tai oman osaamisen ympärillä pyörivä keskustelu. Vapaita kenttiä on uskomattoman paljon käytettävissä, mutta monella toimialalla pelaajia on vielä liian vähän. Tämä on kuitenkin vain positiivinen ongelma yksilön kannalta, sillä pian pelikavereita alkaa löytymään. Tyhjä kenttä antaa hyvät eväät kentälle etenemiseen. Saa itse valita pelipaikat.
Monesti viestin tai tarinan voima ei välttämättä synny volyymista vaan tarkasta kohdentamisesta. Siellä missä ei ole aiemmin tehty, siellä on myös tilausta. Kuten vaikkapa Pattijoelle kohdennetuissa henkilökuvissa.

Vielä pienenä pohjustuksena tekstin alkuun, hyvät tulokset kirjoitetuista henkilökuvista eivät yllättäneet minua. Tavoitteeni oli saada henkilökuville 10 000 uniikkia lukijaa. Perustin tavoitteeni omaan tunteeseen siitä, että pesäpalloilijat paikallisesti kiinnostavat. Ainakin minua ne olivat aina kiinnostaneet. Topi Kosonen kiinnostaa Raahessa, Kimi Räikkönen maailmalla – joku siihen on syynä.

Tarkemmin ottaen tiesin aika isolla varmuudella, että ensimmäinen henkilökuva keräisi varmasti paljon lukukertoja. Piti vain saada lukijat odottamaan seuraavia julkaisuja ja saada niistäkin kiinnostavia.

Miksi tämä on sitten olennaista? Mikä auttaa?
Omana kiinnostuksen kohteena tämänkin tekstin kirjoittamiseen on auttaa muita pärjäämään kiristyvässä huomiotaloudessa. Hyötymään siis tästä suuntauksesta mihin koen meidän menevän. Markkinoijana haluan lisätä omassa yhteisössä vipuvoimaa ja hajauttaa markkinoinnin tekemistä. Yhtä hyvin asia voi koskettaa pesäpallon tulevaisuutta tai yksittäisen ihmisen työllistämistä.

Pesäpalloilijat kestävät vuodesta toiseen yleisön painetta, kantavat vastuun paikallisen ylpeyden menestymisestä ja jaksavat illasta toiseen tarjota elämyksiä meille janoisille kannattajille. Aivan kuten mekin työelämässä, vaikka meistä ehkä tuntuu että yleisö puuttuu.

Pelaajien vetovoima perustuu osaamiseen, persoonaan, arvoon, tunteeseen jne. Tätä kaikkea mystistä kokonaisuutta henkilökuvat valaisivat. Oliko sitten näissä teksteissä jotain sellaista, mitä meistä tavan työntekijöistä ei löytyisi? Niin, mitä tapahtuisi kun minä tai sinä avaisimme mystisen työelämämme verhot? Ketä se kiinnostaisi? Autan sinua. Yllättävän monia.

Lopuksi se pihvi

Omien empiiristen tutkimusten mukaan, kuitenkaan hyväkään esimerkki työntekijälähettiläisyydestä työpaikalla tai aktiivinen somepersoona omassa urheiluseurassa, ei riitä sytyttämään yrityksen sisälle yhteistä tulipaloa. Lähes yhtä tuuleen huutelua ovat tulokset tämän asian vaikutuksista tai suoranaisesta ylivoimasta. Oman kokemukseni mukaan harva asia ei etene, mikäli emme pääse ensimmäisenä tutkimaan yksilön omaa sisäistä kokemusta ja vaikuttamaan siihen. Sen jälkeen työpajat, esimerkit ja tulokset alkavat tepsimään.

Minulle tämän työntekijälähettiläisyydeen, henkilöbrändin tai aktiivisemman some-elämän kasvattaminen ei tarkoita pelkästään sitä, että isompi joukko huutaa, vaan se tarkoittaa enemmän paremman asian puolesta puhujia. Enemmän puolustajia ja asioiden oikojia, enemmän yhteistä vastuunkantoa meille tärkeistä asioista, teemoista tai tulevaisuuksista. Tämä jos joku loisi epäreilua kilpailuetua ja todellista vetovoimaa.

Kaipaankin nyt teiltä tämän tekstin lukeneilta eläviä esimerkkejä siitä, millä työntekijälähettiläisyyttä tai yksilön omaa vetovoimaa lähdetään kasvattamaan? Millä saadaan sytytettyä yrityksen, urheiluseuran tai Suomen sisälle yhteinen tulipalo? En vain voi lakata haaveilemasta siitä yhteisestä voimasta, minkä yhteinen – meidän kaikkien hartioilla toimiva – lähettiläisyys saisi aikaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Up Next:

Lepää rauhassa, Esko Kilpi

Lepää rauhassa, Esko Kilpi