Mitä some antaa pelaajalle?

Mitä some antaa pelaajalle?

Urheilijoiden henkilöbrändäyksessä on alettu ymmärtämään seuraavia tasoja pelkän sometilin aukaisemisen jatkoksi. Yksi mistä vielä ei ole mielestäni tarpeeksi kuitenkaan keskusteltu on se, mitä kaikkea hyvää some tarjoaa itse pelaajalle? Auttaako some yksilöä varsinaisessa pelisuorituksessa vai mistä sen tuoma lisäarvo koostuu? Siitä lähdemme ottamaan selvää.

Keskityn some & urheilija puinnissa yleensä pesäpalloon. Olen aiemmin blogissani käsitellyt miesten Superpesispelaajien somettomuutta, mutta se alkaa olemaan jo vanha juttu. Esimerkiksi suosikkijoukkueeni PattU:n ikoni Jari Törmänen löytyy Instagramista ja useat muutkin miespelaajat ovat ottaneet sosiaalisen median haltuun osaksi omaa urheilijan arkea ja etenemistä.

Seurasin sunnuntaina alusta loppuun Juha Puhtimäen ja Olli Erosen IG-liven. Kauden aikana vierailin useasti kaksikon lähetyksissä, mutta poistuin yleensä iltatoimiin kesken lähetyksen. Sunnuntaina oli kuitenkin hyvä syy jäädä, sillä Mansen kultajuhlat kiinnostivat ja Iivarisen haastattelua odotin vesikielellä. Lähetys oli mahtava kokonaisuus ja todella positiivinen muutos aiempaan juhlintaan. Vihdoin kultajuhlia pääsi jokainen meistä katsomaan kotisohvalta!

Omalla lähetyksellä Putte pelasti seuran töppöilyt, sillä Manse PP meinasi saada meiltä ”himosomettajilta” hieman rapaa omasta sometekemättömyydestään finaalin jälkeen. Ainakin minä ja muutama muu penkkiurheilija olisimme halunneet seurata somen välityksellä kultajuhlia ympäri iltaa, mutta julkaisut tulivat viiveellä ja Twitter säilyi koskemattomana. Puten henkilökohtainen panostus jälleen kannatti, sillä katsojat säilyivät yli 2700 ihmisen keskiarvolla alusta loppuun.

Miten #muuten some on pesiksessä kehittynyt?

Vuosi sitten syksyllä tein omia laskelmia miespelaajien ja seurojen somepresensseistä. Seuraan itse pääosin miesten Superpesistä enkä ulottanut tutkimustani naisiin. Naisten pesäpallon puolella olisi paljon pengottavaa dataa ja uskon sieläkin suureen kehitykseen verrattuna viime vuoteen. Viime tilastoista oppineena varoitan kuitenkin seuraavista graafeista, että ne saattavat sisältää pieniä laskuvirheitä, mutta toivottavasti ne välittävät isoa kuvaa ja auttavat kertomaan hyvästä kehityksestä mitä pesis-somessa on tapahtunut.

Ensimmäisenä otin tarkasteluun seurojen kehittymisen somessa vuoden ajalta. Viimeisin mittauspiste oli vuosi sitten elokuussa. Jälleen kerran valitsin pääkanavaksi Instagramin, joka on monella mittarilla eri ikäluokissa se käytetyin kanava ja yhdistää parhaiten niin seurojen kuin pelaajien yhteiset seuraajamäärät. Vuoden aikana seurat keräsivät itselleen 14 654 uutta seuraajaa ja Manse PP:n osuus tuosta potista oli 28,4%.

Mansen lisäksi muita isoja kasvajia oli Sotkamon Jymy laadukkaalla, monipuolisella ja systemaattisella sisällöllä, sekä toisen vaihteen esiin omassa somessa kaivanut Vimpelin Veto. Vimpelissä pelaajat jakoivat säännöllisesti seuransa sisältöä ja täten ruokkivat tuloksia omalla pienellä panoksella. Kouvolassa taas sisältöön tai ilmeeseen ei niinkään panostettu, mutta tulokset kentällä kuitenkin näyttivät kasvattaneen seuraajamäärää sitä kautta.

Jos seurojen someseuraajat olivat määrällisesti kasvaneet pikkukaupungin verran viime vuodesta, myös pelaajien henkilökohtaisten tilien seuraajamäärissä tapahtui edelleen kasvua. Juha Puhtimäki jatkoi joukon ylivoimaisena liiderinä ja saavutti hienon 10k seuraajan merkkipaalun ensimmäisenä pesäpalloilijana.

Listalle nousi myös viime vuodesta uusia nimiä, kuten Komulainen, Tirkkonen, Niemi, Kanala ja Saastamoinen. Uusista pelaajista minulla ei ollut omaa vanhaa dataa käytössä, mutta pienen pistokokeen kautta yli 1k seuraajamäärän saavuttaneita pelaajia oli useita kymmeniä miesten Superpesiksessä. Samoin listan ulkopuolella saattoi vaania joku lupaava junnu omalla yksityisellä tilillä, ja niihin minun syyhyävät sormet eivät välttämättä ulottuneet.

Miksi nyt se some?

Somen uitua kaikkiin elämän eri osa-alueisiin, oma taustani sen parissa alkoi 90-luvun lopun Raahessa. Aloitimme tuolloin skeittamaan ja halusimme verkottautua ympäri Suomen asuvien skeittareiden kanssa. IRC mahdollisti ensimmäisenä keskustelun ja skeittivideoiden jakamisen. Raahessa meillä ei ollut kuin pesäpallo ja kaipasimme muutakin ja sitä internetistä ja somesta saimme.

IRC:ssä ja myöhemmin sosiaalisessa mediassa totuimme julkaisemaan omia kuvia ja videoita. Emme tienneet sanasta brändäys tai henkilöbrändi, mutta somet olivat heti paras tapa tuoda omaa harrastusta ja persoonaa ilmi muiden nähtäviksi. Opimme tutustumaan ihmisiin internetissä ja monet kaverisuhteet ovat alkaneet jo sieltä ajoilta. Raja ”oikean elämän” ja internetin välillä hälveni eikä sitä enää niin mietitty.

Myöhemmin työelämässä olen työskennellyt markkinoinnin parissa ja en muista enää sellaista aikaa, etten olisi omien tilien lisäksi päivittänyt jonkun yrityksen tai yhteisön sosiaalista mediaa. En ole kuitenkaan mielestäni täysin vierottunut sosiaalisen median ulkopuolisesta elämästä, sillä täyskieltäytyjiä on myös omissa piireissäni ja pyrin ymmärtämään heitäkin. Mielummin koitan avata somen kiekuroita, vaikka välillä esitystyylini vaikuttaa junttaamiselta.

Mitä some sitten antaa?

Sunnuntain IG-liven keskellä koitin etsiskellä sopivaa rakoa, missä olisin päässyt kysymään Putelta ja Eroselta siitä, mistä en ainakaan vielä ole löytänyt paljoakaan puintia. #kysymysheittona minua kiinnosti mitä someaktiivisuus on aiheuttanut esimerkiksi Puhtimäen omaan peliin tai uraan? Onko se parantanut vai huonontanut sitä?

Miesten Superpesiksen seuratuimmat pelaajat ovat oman tulkintani mukaan nykyisissä luvuissa pitkälti pelisuoritusten tai -uran ansiosta, pois lukien Puhtimäki. Puhtimäen kaula tuntuu kuitenkin kasvavan vuosi vuodelta ja mies saa lähes yksin nauttia somen tuomista mahdollisuuksista, mutta mielelläni näkisin muitakin pelaajia ottamassa somea entistä paremmin haltuun. Ja ei, siihen ei tarvita kaupallisia yhteistöitä tai räväkkää julistusta somekeisariksi vaan aivan perustekemistä. Siksi halusin pyhittää tekstini sille mitä muuta some voi pelaajalle tuoda taloudellisten hyötyjen lisäksi.

1. Henkinen kantti

Oman kokemukseni kautta ensimmäisenä asiana somen tuomista hyödyistä pelaajan kannalta nousee henkinen kantti ja paineensietokyky. Elämä julkisessa somessa opettaa vääjäämättä parempaa henkistä kanttia, sillä pelaaja tuo somessaan itsensä muiden arvosteltavaksi eikä pakene tilannetta edes vapaa-ajalla. Siksi aktiivinen some on jo poikkeus entiseen tapaan vain pelata pesäpalloa ja näyttäytyä ainoastaan peleissä kentällä.

Jos sosiaalisesta mediasta taas halutaan tehdä jokin leikki mihin ryhdytään tai ei ryhdytä, todennäköisesti ennen tuota päätöstä pelaaja on käynyt itsensä kanssa vuoropuhelun omasta minäkuvasta ja suhteesta muihin ihmisiin. Kannattajana pohdin usein vallitseeko eri seuroissa tai kopeissa eri kulttuurit, jolloin pelaajan on helpompi somettaa Joensuussa pelatessaan kuin vaikkapa Raahessa. On kiistatonta, että seuran antamat panostukset, hyvä brändi tai muu esimerkki lisää pelaajien sitoutumista somen käyttöön.

Oman keittiössä tehdyn tulkintani mukaan pelaaja, joka postaa kerran kaudessa tai kultajuhlissa ei pääse kerryttämään sen isompaa henkistä kanttia kuin mitä yksi runkosarjan ottelu hänelle antaa. Periaatteessa silloin on yksi ja sama onko pelaaja somessa vai ei. Tämä ei kuitenkaan poista ensimmäisten postausten paineita ja mietintöjä vaan arvonsa on niilläkin ja ne on kuljettava läpi. Markkinoinnissa puhun paljon itselleni sitä, että on tehtävä riittävä määrä paskaa että se muuttuu hyväksi. Sellaista luova työ vain on. Siksi myös pelaajan on uskallettava hypätä riittävän syvälle ja saada omassa somessa peli pyörimään perättäisten onnistu..postausten kautta. Jokainen rutiini säästää aikaa ja tuo tekemiseen varmuutta.

Mitä enemmän pelaaja postaa sosiaaliseen mediaan, sen enempi hänen sisältö todennäköisesti herättää mielenkiintoa, tai sitten ei herätä. Silloin kuitenkin on todennäköisempää, että hyvän palautteen sekaan mahtuu huonoakin palautetta ja sitäkin some opettaa kestämään. Aktiivisen somettajan, mutta pelissä kakkosvahdin virkaa hoitavan pelaajan pää ei mene enää samalla tavalla jumiin katsomosta huutelusta vaan pelaaja oppii ottamaan kommentit ja huutelut yksittäisinä asioina. Aivan kuten somessakin. Suurimpana viestinä kannustus ja hyvä palaute auttavat kuitenkin jaksamaan. Yksi huutelija jää oman onnensa nojaan.

Vaikka some olisi kuinka pinnallinen paikka tahansa, onneksemme oikea elämä tarjoilee tositilanteita missä henkistä kanttiamme lopulta testataan. Olemmeko oikeasti niin hyviä tai kauniita mitä somessa väitämme vai onko luodulla somepresessillä mitään tekemistä oikean minäni kanssa? Siksi myös pesäpalloilija pääsee pelien aikana mittamaan lopullista henkistä kanttia. Keskustelu somessa pelien jälkeen myös lisää henkisen kapasiteetin määrää. Ainakin silloin, kun joku on auttamassa suuntaa oikeaan suuntaan.

Omissa mietinnöissäni Puhtimäen ja Jussilan sekä ylipäätänsä Manse PP:n mestaruus on tuplasti ”normaalia kovempi saavutus”. Manse PP jo ilman pelaajien aktiitivista somea aiheutti joukkueen ympärille painetilan. Manse PP:n pelaajat eivät kuitenkaan tyytynyt pelkkiin ulkopuoliseen paineisiin ja vetäytyivät suojaan vaan käänsivät asian jopa päälaelle. Paineet käsiteltiin ilona somessa ja purettiin pitkin kautta niin livejen kuin repostausten kautta. Touhu vaikutti rennolta ja mukavalta ja varmaan se olikin sitä.

Näin kannattajan silmin tuntui, että Manse PP nautti henkisestä yliotteesta muuallakin kuin pelikentillä. Imatra ja Kouvola toki pystyivät järkyttämään tuota yliotetta pudotuspeleissä pienen hetken verran, mutta loppujen lopuksi Manse PP oli aina vastustajia edellä. Somessa sekä kentällä.

En malta olla vertaamatta tätä ylivaltaa entiseen aikaan, jolloin me pattijokiset ihastelimme sotkamolaisten itseluottamusta ja Rautiaisten poikien reipasta kiilaan juoksemista oranssivioletissa asussa. Hyvän sometekemisen kautta seurana Sotkamon Jymy vahvistaa tuota yliotetta entisestään, mutta nykyisellään se ei riitä esimerkiksi Manse PP:n tasolle. Sotkamon pitäisi nöyrästi kaivaa puhelinta taskusta ja alkaa vahvistamaan tuota menetettyä henkistä yliotetta mm. pelaajien vielä aktiivisemman sometekemisen kautta.

2. Vuorovaikutus

Sosiaalinen media on ylivoimainen tapa olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Voit asua Raahessa tai valvoa eri aikaan kuin muut, mutta somen välityksellä samaa yksinäisyyden tunnetta ei tarvitse tuntea ja netistä löytyy paljon kavereita tai ihmisiä joilla on samat mielenkiinnon kohteet kuin sinullakin. Pesäpallo muiden lajien joukossa kärsii tästä kehityssuunnasta, sillä ihmiset katsovat pelejä Ruudusta ja keskustelevat pesäpallojuttuja kanavalla. Käyttäytymisen muutos ei muutu automaattisesti euroiksi seurojen tilille emmekä välttämättä voi mitään digitaalisuuden voimalle. Siksi uuteen vuorovaikutukseen on panostettava entistä syvemmin.

Pesäpallo on päässyt lajina nauttimaan pelaajien ja kannattajien keskinäisen vuorovaikutuksen lisääntymisestä. Pelien päätteeksi myös pelaajat voivat osallistua keskusteluun eri tilanteista ja tapahtumista, aivan kuten Puhtimäki, Väliaho ja Ruuska Twitterissä tekevät. Onnekseni EN ELÄ vanhaa aikaa, jolloin pelaajat eivät lukeneet foorumeita, sillä itse ajattelen tämän nykyisen kehityssuunnan mahdollisuutena. Yksinkertaisesti on mahtavaa, että Ruuskat ja Väliahot ovat pian pelin jälkeen antamassa oman näkemyksensä tilanteeseen.

Aivan vielä vuorovaikutuksen kehityksessä ei tarvitse mennä siihen, että pelaajat ja yleisö kommunikoisivat pelin aikana somessa, mutta yhtenä parhaana vuorovaikutuksen esimerkkinä käykin Puhtimäen livet. Arvostustani nostaa Puhtimäen livejen säännöllisyys sekä myös hävityiden otteluiden jälkeiset puinnit pudotuspeleissä. Tämä jos joku kertoo mielestäni niin Puhtimäen henkilökohtaisesta henkisestä kantista. Samalla Manse PP joukkueena pystyi tukemaan tätä muokattua suuntaa. Rispekt!

Kokeneemmat pelaajat kuten Topi Kosonen olivat hyviä siinä, että he ottivat huomioon kannattajat otteluiden jälkeen. Tässäkin asiassa Jussila dominoi sunnuntain finaalin jälkeen, sillä hän kiikutti tuoreeltaan ”Pojan” nuorten kannattajien kuvattavaksi ja sitä kautta someen. Ele oli iso juttu ja vahvisti entisestään kannattajien sitoutumista Manse PP:n touhuun. Somessa nimittäin tuota samaa pelien jälkeistä käyttäytymistä on helppo skaalata ja viedä sama tunne myös digitaaliseen muotoon. Sen vaikutus voi olla yhtä tärkeä kannattajan näkökulmasta kuin mitä Topi Kososen nimmari entiseen aikaan.

3. Omat vahvuudet

Olen myös valmistautunut siihen, ettei yksikään pelaaja koskaan pysty nimeämään mitään konkreettista hyötyä oman sosiaalisen median käytölle. Yhtä hyvin syynä voi olla bussimatkan joutuisampi kulku. Siltikin sosiaalinen media iskee johonkin ihmisen syvempään tarpeeseen saada muilta hyväksyntää ja olla pidetty. Some on siinä mielessä oiva väline, että se säilyttää yksilön vapauden päättää mitä varten omaa sosiaalista mediaa käyttää ja mitä siellä tuo esiin.

Monesti oma some on turvallista rakentaa omien vahvuuksien ympärille. Eihän oikeassakaan elämässä toisen kodista ulkopuolelta näe, mitä se pitää sisällään ja yhtä reilu tai epäreilu on myös sosiaalinen media. Somen kautta lisääntynyt vuorovaikutus antaa kuitenkin mahdollisuuden siihen, että omat hyvät ominaisuudet voivat jalostua tai jopa muuttua yleisön mielipiteen mukaan.

Somen muokkaamisesta puhutaan usein vain negatiiviseen sävyyn ja sen yhteydessä käytetään termejä toisten mielyttäminen tai somen ympäröivä ilmapiiri. Mitä jos asiaa ajattelisi sitä kautta, että somen kautta yleisö pääsee äänestämään ja vaikuttamaan ja tuomaan pöytään jotain sellaista, mitä yksilö ei omassa pienessä päässä tulisi koskaan näkemään? Loppujen lopuksi ihmiset ovat aina tottuneet miellyttämään ja matkimaan muita. Siinäkään some ei tee poikkeusta.

4. Lajitaidot ja taktinen puoli

Viimeisimpänä somen hyötynä haluaisin nostaa esiin muista lajeista kuten skeittauksesta tutun sosiaalisen oppimisen ja avoimen tiedon jakamisen. Sen myötä some mahdollistaisi omien suoritusten jakamisen myös pelaajan henkilökohtaiselta tililtä. Nyt asia koetaan ehkä liikaa seurojen tai kannattajien tehtäväksi, mutta ei kenelläkään muullakaan ole sen enempää aikaa editoida videopätkiä ja laittaa niitä jakoon.

Välillä Twitterissä tai Ruudussa näkee hienoja koppeja tai muita pelisuorituksia, mutta toivon tuleville vuosille vielä enemmän sitä, että Mikko Kanalan tekemät treenivideot lisääntyisivät ja näin ollen pieniä teknisiä lajitaitoja jaettaisiin myös pelien ulkopuolella ja nimenomaan pelaajien toimesta. Pelien ja suoritusten katsomista varmasti harrastetaan joukkueiden sisällä riittämiin, mutta toivottavasti sosiaalinen media vie lajitaidot vielä uudelle tasolle ja kaikkien yhteiseen käyttöön.

Pesäpallo on siitä ihmeellinen laji, että mitä enemmän sitä seuraa niin sen vähempi siitä tuntuu tietävän. Omat kokemukseni esimerkiksi Pattijoen Urheilijoiden treeneistä ovat silmiäavaavia, sillä terminologia, taktiset asiat ja muu pesäpalloon liittyvä tulee eteen ihan eri tavalla. Sosiaalisen paineen vuoksi lajista tietämätön voi kokea itsensä todella tyhmäksi, sillä kukaan ei Tokkarin lisäksi tule tarpeeksi selittäneeksi mitä ”linkkuväärä” tai ”tappimies” tosiasiassa tarkoittaa.

Pesäpallon tulevaisuuden kannalta koen tärkeäksi, että some tuo pelaajat entistä lähemmäksi yleisöjä ja vähentää vastakkainasettelua täysin tietämättömän ja pesisniilon välillä. Vielä tähän päivään mennessä en ole keksinyt siihen parempaa mahdollisuutta kuin sosiaaliset mediat, mutta mielelläni kuulen myös parempi ehdotuksia.

Jatketaan keskustelua vaikka siellä somessa tai täällä. Kiitos mahtavasta pesiskaudesta kaikille!

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Up Next:

Myytkö näkyvyyttä? Hyvä! Niin moni muukin!

Myytkö näkyvyyttä? Hyvä! Niin moni muukin!