Miesten Superpesis: Pelaaja näin etenet somessa neljä pesänväliä

Miesten Superpesis: Pelaaja näin etenet somessa neljä pesänväliä

Sain edellisestä postauksesta positiivista impactia niin pelaajilta kuin yleisöltä. Asiaa lähestyttiin suopeudella ja mielenkiinnolla, joka luonnollisesti lisäsi motivaatiotani analysoida pesäpalloilijoiden somepresenssiä entisestään. Ajattelin seuraavaksi luoda pelaajille käytännön vinkkejä kentälle menoon – pelaaja ota koppi hei!

Aloitetaan tämä teksti taas tyypillisesti kuullusta väitteestä: somessa ei voi säilyttää omaa yksityisyyttä. Hyvä perustelu ja käy järkeen, mutta jos katsoisimme asiaa niin puusilmäisesti niin perusteluksi kävisi myös oma ikä tai pelkkä lausahdus ”on minulla muutakin tekemistä kuin roikkua somessa”.

Vielä vuonna 2020 olen kuullut perusteluita myös siitä, että some on jokin uusi asia. Niin, samana vuonna kun Pattijoen Urheilijat voittivat mestaruuden, Facebook oli jo kovasti käytössä. Siitä on kaksitoista vuotta aikaa.

Olipa siis yksilön perustelu mikä tahansa, olen huomannut niin työelämässä kuin siviilissä (miksei myös pesäpallossa) parhaiten toimivaksi sen, että juupas-eipäs sijaan annamme konkreettisia neuvoja tai valmennusta somen käyttämiseen. Muistamme kertoa hyviä esimerkkejä sen käytöstä ja lopuksi luomme toimintatapoja, joiden kautta jokaisen on turvallista aloittaa. Kirsikkana kakun päällä voimme raottaa tuloksia mitä aktiivinen somen käyttö saa aikaan suhteessa lajiin nimeltä pesäpallo.

Päivittäminen vie aikaa

Halusin ottaa otsikoksi tahallaan väärän johdattelun, sillä en puhu vielä siitä onko somen päivittäminen aikaa vievää. Haluan nimittäin puhua hetken siitä, että somen kanssa ei niin tutuksi tullut ihminen saattaa syöttää itselleen pinttynyttä ajatusta siitä, että aktiviisuus somessa olisi itsensä tyrkyttämistä tai jotain todella yliampuvaa sisältötekemistä. Tällöin pelkääjällä saattaa kummitella esimerkki/vertauskuva jostakin valtakunnan tason tubettajasta, johon itse olisi nyt omalla aktiivisuudella pyrittävä.

Ennen kuin sitten lähdemme pyrkimään somekentälle, ydinjuttu koko some-aktiivisuudessa onkin ensin oivaltaa, että päätös someen panostamisesta ei tarkoita automaattisesti huomista kypäräkameran liimaamista otsaan. Somessa kauemmin roikkuneena koen velvollisuudeksi huolehtia siitä, ettei somea käyttämätön kaveri LÄHESTY tai TARKASTELE aihetta ääripäiden tai ääriesimerkkien kautta. Ensiksi pitää ymmärtää aktiivisuudella olevan monenlaisia eri vaihtoehtoja – aivan kuten kentälle menossakin.

Kotipesästä ylimääräinen hiekka pois

Viime sunnuntain tutkimuksessa laskin pesäpalloilijan some-aktiivisuuden mittariksi sen, että pelaajalla löytyi profiili Instagramista. Tällöin pesäpalloilija oli voittanut ensimmäisen henkisen kamppailun ja antanut kannattajille mahdollisuuden seurata itseään pelaajana tai henkilökohtaisena minänä.

¨En erottanut pesäpalloilijoiden yksityisiä ja avoimia profiileja, sillä monet meistä tykkäävät käyttää suljettua profiileja. En myöskään vastusta ajatusta ollenkaan, sillä onhan omanikin Instagram yksityinen. Yksityisyyttä voi silloin vaalia, joko pelkästään luovuttamalla omat vauvakuvat Ameriikkaan tai olla laittamatta niitä ollenkaan nettiin.

Mikäli kuitenkin Instagram on yksityinen, silloin voi suunnata katsetta Twitterin ihmeelliseen maailmaan. Tätä ennen pesispelaaja on tehnyt jo päätöksen esiintyykö hän sosiaalisessa mediassa vain itsenään, vain pelaajana vai siltä väliltä. On myös ymmärrettävä, että sosiaalinen media antaa mahdollisuuden avoimuuteen, mutta samalla hyvinkin tarkkaan yksityisyyteen.

Profiilin teko ja kentälle meno

Minun ajattelumaailmassani jokaisella miesten superpesiksen pelaajalla voisi olla jokin yksi ja meille kannattajille avoin someprofiili. Toive voi kuulostaa absurdilta, mutta rinnastan sen vähintäänkin samanarvoiseksi kuin keskustelun siitä, pitäisikö jokaisen pelaajan päästä tasaisesti lyömään jokaisessa ottelussa.

Jos tästä asiasta olisi asetettu jokin sopimustekninen vaatimus tai jotakin muuta yhtä ”pelottavaa” olisi tekeillä, silloin tilanne ei tarkoittaisi sen kummempaa, kuin pelaaja valitsisi itselleen luontaisen somekanavan missä haluaa itseään pesäpalloilijana edustaa. Tämän jälkeen valitaan näppärä profiilikuva ja kirjataan kuvaukseen vaikka edustettava seura. Jotkut uskaltavat olla tässä vaiheessa jo hieman persoonallisempia ja kertovat jotain muutakin pientä itsestään. Kaikkia allergioita ei kuitenkaan tarvitse laittaa.

Tyypillisesti kentälle menosta näemmekin hyvän esimerkin vaikka Hyvinkään Tahkon lukkarin Kalle-Tapio Huuskon profiilista. Ennen syöksyämme Kalle-Tapion feediin, huomaamme hänen profiilista Kalle-Tapion ansainneen yli tuhannen ihmisen seuraajakunnan hyvin pienellä julkaisumäärällä. Samalla Kalle-Tapio on kertonut olevansa urheilija, palloileva pojankloppi ja vieläpä maininnut ylpeästi edustavansa Hyvinkään Tahkoa.

Ykköseltä kakkoselle pienellä työllä

Tämän hetken Superpesiksen somekentällä pääsee hyvällä profiililla, mutta samalla myös pesienväliä kuljetaan pienellä aktiivisuudella. Tällöin pelaaja on aloittanut oman sisällöntuotannon kuvin ja videoin ja muistanut käyttää postauksissaan vaikkapa hyvinkin aktiivista #pesis-hastagia.

Hyvää ja kannattajia palvelevaa sisällöntuotantoa on silloin kertoa kuvin ja videoin vaikkapa joukkueen treeneistä, bussimatkoista tai yleisesti pesäpallosta. Omaan feediin voi sopivassa määrin sekoittaa ripausta ”oikeaa elämää” tai sitten jatkaa kertomista tulevista otteluista, kuten esimerkiksi tämän viikon perjantain kauden kohokohdasta PattU:n ja KeKin välillä.

Jos haluaa kärkkyä

Somekentällä pärjätäkseen eduksi lasketaan monikanavainen tekeminen. Huippukotiuttajat kuten Roope Korhonen löytyy sekä Twitteristä että Instagramista! Pesien… korjaan siis somekanavien välillä Korhonen näyttäytyy Twitterissä enempi Sotkamon Jymyn lujasti lyövänä myyntipäällikkönä kun taas Instagramissa salilla ja perheen kanssa viihtyvänä iloisena pesäpalloilijana. Molemmat ovat aitoa tekemistä ja siksi nostan isoa virtuaalista hattua näille otteille.

Kakkoselta kolmoselle puhumalla

Vaikka huippuetenijöiden juoksu näyttää helpolta, niin Instagramin kuin Twitterin #pesis hastagin alle mahtuisi vielä enemmän pelaajien tuottamaa kontenttia. Sisällön ei tarvitse olla mitään filosofista pelin kehittämistä tai kiiltokuvamaista esiintymistä vaan tyyli voi ihan hyvin olla pelaajan itsensä valitsema. Tällä hetkellä monenlainen sisältö toimii tuossa valtavassa kontenttityhjiössä.

Kun viimeksi puhuimme salaliittoteorioista, tässäkin asiassa olen huomannut yhdeksi mainitsemisen arvoiseksi seikaksi sen, että vasta silloin kun pelaaja lopettaa aktiiviuran hän siirtyy sosiaaliseen mediaan tuottamaan sitä kuuluisaa kontenttia. Lajin tulevaisuuden tai sen kannalta, että Vimpelistäkin tiedettäisiin enemmän täällä Helsingiss, olisikin kriittistä saada aktiivipelaajat mukaan levittämään pesäpallon ilosanomaa mieluiten jo tänään. Nämä vanhat mustavalkoisia Itä-Länsiä pelanneet somenatiivit voisivat hyvin auttaa vuoropuheluissa ja antaa omaa vankkumatonta tukea uusille aktiiveille.

Aikalisä – puhutaan taas vähän yleisemmin

Pesäpallolla on tällä hetkellä hyvä asema suomalaisessa lajikirjossa. Tähän ei kuitenkaan kannata tyytyä vaan mielummin painaa lisää kaasua. Siksi pelaajien somepresenssin kautta pesäpallo saisi vahvan, mutta samalla miellyttävän markkinointiannoksen esimerkiksi ottelutapahtumien markkinointiin.

Paras hyöty tässä tulee kuitenkin siinä, että pelaajat pystyisivät aika-ja paikkariippumattomasti palvelemaan maksavaa yleisöä pelien ulkopuolella. Vihdoin vanhojen hyvien aikojen nimmareiden keräys saataisiin vietyä digitaaliseen muotoon ja se ilmentyisi ehkä tykkäyksinä ja kommentteina somen syövereissä. Näin syntyisi vielä parempaa ja aidompaa yhteyttä pelaajien, seuran ja kannattajien välille.

Jälleen kerran, tämäkään postaus ei halua olla pelkkää kehitysideaa, vaan kannustaa Perttu Ruuskan kaltaisia nykyisiä tähtiä ottamaan asiassa (lue sisällöntuotannossa) entistä suurempaa vaaria. Eikä muuten muiden tarvitse olla Pertun kaltainen tähtipelaaja, jotta saa luvan aukaista oman suun tai kännykkäkameran. Minäkin tässä kirjoitan pelkästään siksi, koska haluan pesäpallolle parempaa tulevaisuutta.

 

Millä lyönnillä sitten kotiin?

Viime tekstistä sain palautetta, että siitä loppui puhti kesken eli kliimaksi lopusta. Sen vuoksi käytetään hetki kertaukseen, mitä someaktiivisuudessa on tapahtunut ennen kotiin juoksemista.

  1. Pelaaja on valinnut kanavan missä haluaa olla ja luonut sinne profiilin.
  2. Pelaaja on miettinyt onko hän somessa pelaajana, yksityishenkilönä vai molempina. Hän voi myös pohtia siviilityön tuomista mukaan.
  3. Pelaaja on tuonut oman seuran ja pesäpallon ylpeydellä esiin omissa profiileissaan.
  4. Pelaaja on alkanut tekemään omia sisältöjä liittyen pesäpalloon.
  5. Pelaaja on osallistunut eri keskusteluihin lajin sisällä ja ulkopuolella.

Tässä yhteydessä en ole päästämässä vielä kuitenkaan pelaajaa vapaa-taipaleella kotiin. Mielestäni viimeisenä ja kriittisenä asiana voidaankin pitää ympäri vuoden tehtävää aktiivista someprensessiä. Se ei silloin hyydy kuin kuolee huuto vastustajan lyötyä juoksun kotijoukkueen kenttään.

View this post on Instagram

⚾💪

A post shared by Juha Puhtimäki ⚾ Urheilija (@juhapuhtimaki) on

Päästäkseen varmuudella kotipesään, pelaaja on Juha Puhtimäen tavoin aloittanut omatoimisesti erilaisia sisältöyhteistöitä. Pesäpalloperheessä on luonnollista, että kotiutuksista puhuttaessa, Juha Puhtimäen somepresenssiin törmää isolla prosentilla. Puhtimäen ylivoimasta huolimatta, tämä ei tarkoita sitä etteikö samaan syssyyn voisi murtautua vaikka kymmenen muutakin pelaajaa. Tällä hetkellä joukossa vaanii myös Jimi Heikkisen kaltaisia vaarallisia Ykköspesisjyriä, jotka ovat valmiina valtaamaan markkinaa ja horjuttamaan perinteisiä valta-asemia.

Ei tarvi matkia – kukin taaplaa tyylillään

Somessa aktiivisen pelaajan ei tarvitse murtautuakseen olla kuin Juha Puhtimäki. Ei myöskään haittaa vaikka matkii, mutta keinoja kotiutumiseen on oikeasti monia. Nostan tähän hyväksi esimerkiksi Hyvinkään Tahkon Juha Korhosen tai Joensuun Mailan Simo Rahusen. Korhonen tuo Instagramissaan mukavasti esiin tuulahdusta historiasta sekä sekoittaa ammattimaisesti siviilityötään analyytikkona. Rahunen taas jakoi Twitterissä oikein tykättyjä leirimuistoja.

Pelaaja takaisin kaarelle

Viimeiseksi käsiteltäväksi aiheeksi voisinkin nostaa sitten sen, että kaiken tämän pelaajien esillä olon eli somepresenssin tarkoituksena on luonnollisesti pystyä skaalaamaan tuota kentiltä tuttua tunne-elämystä nettiin ja syvemmälle meidän kannattajien keskuuteen. Samalla se tarkoittaa vuorovaikutusta ehkä junioripelaajien tai sponsoroivien yritysten kanssa.

Facebookin Pesäpallojuttuja-ryhmä on hirmu hyvä keskustelukanava, mutta sinnekin mahtuisi vielä enemmän sisältöä. Aivan kuten myös Instagramin ja Twitterin #pesis-hastageille. Periaatteessa siis ymmärrän, että minunlaiselleni kyltymättömälle pesiskannattajalle mikään ei ole tarpeeksi – ei edes Jatkoaika.comin tai Supervuoro.comin keskustelupalstat, mutta aidosti myös mietin sitä, mitkä ovat ne keinot jolla pesäpallo viedään 2.0 tasolle.

Toivottavasti näistä parista postauksesta on kuitenkin enempi ollut iloa ja uusia ideoita, kuin että ne olisivat keskittyneet mollaamaan kenenkään tekemisiä tai tekemättömyyksiä. Jos innostusta piisaa, voisin seuraavassa postauksessa käsitellä vaikka aiheita, mitkä saattaisivat niin pesäpalloa seuraavia kuin laajemminkin kiinnostaa. Ja jälleen kerran, pelaajat itse voisivat näihin yhtenä antaa vastauksia.

Ollaan siis kuulolla!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Up Next:

Miesten Superpesis: Ole aktiivinen somessa niin pelaat paremmin - saatat samalla auttaa koko lajia

Miesten Superpesis: Ole aktiivinen somessa niin pelaat paremmin - saatat samalla auttaa koko lajia