Sami Honkonen: kompleksisuusteoria

Sami Honkonen: kompleksisuusteoria

Kun puhutaan siitä, että maailma ja työelämä monimutkaistuvat, mitä se oikeastaan tarkoittaa? Minun oli jo aiemmin pitänyt kirjoittaa auki Sami Honkosen selkeät tulkinnat kasvavasta kompleksisuudesta (lue kompleksisuusteoria) ja työelämää mullistavasta digitalisaatiosta, mutta pelkkä podcastin kuuntelu ei aikoinaan saanut minua kirjoittamaan vaan jouduin vielä katsomaan tänään uuden videon, jotta sain tämän tehdyksi. Tekstin sisältö on kirjoitettu näiden kahden sisällön pohjalta.

Kompleksisuusteoria voidaan jakaa neljään eri osioon, jonka keskelle jää vielä tyhjä kenttä. Tein siitä nelikentän, jotta se on itselleni vielä helpompi hahmottaa.

Ensimmäinen kenttä on ilmeinen eli kansankielellä ymmärrettävä. Samin mukaan sitä voi ajatella vaikka Jopo-polkupyöränä, jolloin on helppo ymmärtää syy-ja seuraus-suhteet, miten Jopoa korjataan ja miten Jopolla ajetaan. Työelämässä tuo tarkoittaa hyvin perinteistä toimintaa, jossa toimii säännöt, ohjeistukset, prosessit ja best-practiset.

Toinen kenttä on monimutkainen. Kuvainnollisesti Jopon sijaan se on Ferrari, joka sisältää jo paljon enemmän osia ja kokonaisuuksia. Vuosien työllä opit ymmärtämään miten Ferrari toimii ja miten sen osat linkittyvät keskenään. Työelämässä se tarkoittaa esimerkiksi nykytila-analyyseja, strategiatyötä ja sen toteuttamista paremmin kuin kilpailijat.

Kolmannessa kentässä on jo kyse kompleksisuudesta. Tosielämässä se voisi tarkoittaa metsää. Me tiedämme mikä on metsä, mutta emme voi jakaa sitä oikein palasiin, koska sen osaset ovat niin tiukissa linkeissä toisiinsa. Kahteen ensimmäiseen kenttään verrattuna, kompleksi-kenttä muuttaa pelin hengen. Siellä ei enää pystytä hahmottamaan syy – ja seuraus-suhteita, vaan ne ymmärretään vasta jälkikäteen.

Kompleksisessa kentässä ei voida enää suunnitella vaan täytyy kokeilla. Digitalisaatio tarkoittaa sitä, että olemme siirtyneet monimutkaisesta kentästä kompleksiseen kenttään.

Neljäs ja viimeinen kenttä kompleksisuusteoriassa on kaoottinen. Siellä ei yritetä edes pärjätä tai ymmärtää, vaan jos sinne joutuu, sieltä koitetaan päästä äkkiä pois – jos edes ymmärretään siellä olevan. Lisäksi näiden kaikkien eri kenttien keskelle jää tyhjä osio, missä ollaan silloin, kun ei tiedetä mihin kenttään kuulutaan.

Kompleksisuusteoriasta systeemiajatteluun

Rakenteet ohjaavat työelämän päivittäistä käytöstä. Kun tunnistetaan rakenteet, systeemiajattelu alkaa ohjaamaan kokeiluja. Näin ollen kompleksiseen maailmaan voidaan rakentaa organisaatio, missä kaikki lähtee aina kokeilulla ja sitä ohjataan datalla. Silloin ihmisillä on oikeudet ja valtaa kokeilla autonomisesti.

Systeemiajattelu on silloin sitä, että

  1. Ymmärtää organisaation tarkoituksen – mitä me tehdään meidän asiakkaille?
  2. Suunnittelee toiminnan asiakkaan näkökulmasta –  miten me täytetään organisaation tarkoitus?
  3. Mittaroi organisaatiota – miten hyvin me onnistumme täyttämään organisaation tarkoituksen?
  4. Luoda rakenteet, jotta yksilöt ja organisaatio pystyvät toimimaan organisaation tarkoituksen mukaisesti autonomisesti.

Lisätietoja: Sami Honkonen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Up Next:

Yrittäjän eliksiiri, neljä kohtaloa ja yrityksen sielu

Yrittäjän eliksiiri, neljä kohtaloa ja yrityksen sielu