Täytän tänään 29 vuotta

Täytän tänään 29 vuotta

Lucian päivä on valon juhla ja sitä tämä päivä on myös minulle. Olen kova muistelemaan menneitä ja tänään saan tehdä sitä ihan luvan kanssa. Pohdin tämänkertaisessa blogipostauksessa, millaista olikaan eloni 28-vuotiaana ja mikä muuttuu kun lähestytään kohti kolmeakymmentä tai vuotta 2019? 

Viimeistään nyt oman lapsen syntymisen ja kasvamisen myötä olen alkanut tunnistamaan itsessäni uusia piirteitä. Toiset sanovat näiden asioiden kuuluvan aikuisuuteen ja sitä se varmasti onkin. Esimerkiksi hakiessani lastani iltapäivisin päiväkodista, hän tulee juosten ja hymyssä suin portille vastaan, ja sen näyn myötä minulle on konkreettisesti valjennut isyyden tuomat merkitykset, kokemukset ja tunteet. Myös illalla nukkumaan mennessä – tai viimeistään yöllä lapsen kanssa valvoessa – muistan elävästi, kuinka hienoa on olla isä ja juuri tässä iässä.

Aloitin virallisen aikuisuuden ajanlaskun keväällä 2016 Tiimiakatemialta valmistumisen jälkeen. Samana kesänä menimme Veeran kanssa naimisiin ja muutimme Helsinkiin. Vuosi häiden jälkeen, perheeseemme syntyi pian ensimmäinen lapsi. Menneenä kesänä sain viettää isä-kuukauden ja pidin yhdeksän viikon kesäloman. Se on ollut ehkä tämän vuoden kohokohta ja reissasimme perheen kanssa Suomea ristiin rastiin.

Tänä syksynä Veeran aloitettua tradenomin opinnot sekä sivutoimiset työt, tilanteet ja illat kotona ovat olleet ”hieman” läpsystä vaihtoa. Olemme pyrkineet kuitenkin harrastamaan liikuntaa riittävissä määrin, vaikka välillä perheen yhteinen aika on jäänytkin pieneksi. Omat harrastukset ovat painottuneet lähes yö-aikaan, mikä on näkynyt silmäpussien paisumisena seuraavana aamuna. Kaiken juoksemisen keskellä olen lohduttautunut sillä, että nämä on niitä ruuhkavuosia ja joulu on meillä kaikilla vapaa. Silloin on oikea juhlahetki ja painumme viikoksi pohjoisempaan Suomeen rauhoittumaan.

Skeittauskin on alkanut taas maistumaan riittävän säännöllisyyden ja hyvien kavereiden vuoksi. Jouluna on toiveena piipahtaa Puljulla, toisten etä-raahelaisten kanssa skeittaamassa.

Työelämässäkin piisaa tohinaa

Huomasin syksyn alkupuolella somessa ilmoituksen mentorihausta ja löysin sen kautta itselleni mentorin. Keskustelut mentorini kanssa ovat olleet rikkaita ja antoisia noin kuukauden välein. Mentorini Pirjon mukaan työelämää on hyvä peilata kolmen vuoden syklissä. Ensimmäinen vuosi opitaan, toinen vuosi tehdään ja kolmas vuosi analysoidaan ja mitataan. Omassa työelämässäni se näkyy niin, että matkani Baronalla on jatkanut nyt kaksi kokonaista vuotta ja kaartaa kovalla vauhdilla kohti kolmatta. Näin ollen vuosi 2019 tulee olemaan minulle kolmas ja samalla ehkä merkitsevä vuosi?

Kodin ja perheen lisäksi olen saanut ja ottanut lisää vastuuta myös työelämässä. Sisällöntuottajan ja kirjoittajan rooli on muuttunut enemmän digitaaliseksi markkinoinniksi ja myynniksi. En ole aina jaksanut korjata väärinymmärryksiäni työni sisällöstä, mutta päivittäinen tehtäväni on tuottaa liidejä niin Baronan myyjille kuin rekrytoijille. Vähintään yhtä tärkeää on huolehtia, että myynti ja markkinointi pelaavat samaa peliä. Olen ollut syksyllä paljon myös asiakkaissa, sillä markkinoinnin osaamista on kaivattu myynnin tueksi kaupan päätös-tilanteisiin. Esimerkiksi rekrytoinneissa ja osaajien löytämisessä emme pärjää enää ilman aktiivista markkinoinnin osuutta. Samalla Tiimiakatemialla opittu reflektoimisen ja dokumentoinnin taito on säilynyt mukanani tähän päivään. Tämä auttaa minua työssäni, sillä kaikkea ei tarvitse koittaa muistaa omasta päästä.

Eikä siinä vielä kaikki

Loppusyksyn sykähdyttävin hetki tapahtui silloin, kun minua kysyttiin mukaan Perustavan hallitukseen. Aiempi vuoden kokemus myyjän työstä Perustavalla teki minuun jo vaikutuksen yrityksestä ja tehtävään oli helppo lupautua. Roolini on sparrata markkinoinnin ja myynnin asioissa sekä auttaa Perustavaa rekrytointien ja uusien osaajien löytämisessä. Vaikka puhun tässä vaiheessa vasta yhden kokouksen perusteella, se jännitys, into ja ehkä jopa pelko, mitä olen itsessäni huomannut hallitustyöskentelyn myötä, on ollut pysäyttävää. Olen saanut ja joutunut opiskelemaan paljon uusia juttuja, mutta oppi menee ihan eri tavalla kaaliin kun toiminnalla on syvempi tarkoitus. Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat ryhtymisrajoitteisia silloin, kun asioilla ei ole oikeaa kontekstia tai merkitystä.

Haluan toimia hallitustyössä omien vahvuuksien kautta – nuorekkaalla otteella, riittävästi muita haastaen – mutta pysyä kuitenkin nöyränä isojen asioiden ja muiden ihmisten kokemuksen edessä. Täytyy siis säilyttää uskallus kysyä, kun ei ymmärrä.

Mennyt syksy jää perheellämme viimeiseksi syksyksi Töölössä. Tammikuun lopulla muutamme uuteen kotiin, joka on ensimmäinen oma asunto. Asiat eskaloituivat kesän ja syksyn aikana nopeasti ja muutto pohjois-Helsinkiin on pian tosiasia. On ollut mahtavaa kokea asuminen aivan Helsingin keskustan tuntumassa ja nähdä ne hyvät puolet, mitä keskustassa asuminen helsinkiläiselle antaa. Monella tähän keskustassa asumiseen on mielipide, vaikka he ehkä saattavat käydä keskustassa töissä, mutta eivät ole koskaan asuneet täällä. Omaa autoa olemme harvoin tarvinneet ja kaikkialle on kävelymatka. Varmasti ikävöimme vielä kovasti Töölön alueen puistoja, ravintoloita ja elämisen helppoutta, mutta aikansa kutakin.

Tulevan vuoden tavoitteet, vai voiko niin sanoa?

Vuonna 2019 aion tarkastella arjen ahertamisen, pyöritetyn perhe-elämän ja työn lomassa muutamia seikkoja. Palo yrittäjyyteen kytee toki aina taustalla, mutta sen asian kanssa en ole pitänyt kiirettä. Minulta uupuu tietty oma tahto parantaa maailmaa tai tehdä omissa nimissä jotain suurta, mutta en missään nimessä poissulje yrittäjyyttä. Se on elinikäinen haave, joka tulee kyllä joku päivä toteutumaan. Ehkä klassisesti odotan vain aggressiivisesti seuraani muita mukavia ihmisiä ja jotakin kelpo tuotetta, mihin uskon. Elämä on tähänkin asti tarjonnut aina valintoja jokaiselle päivällä. Sitä paitsi Baronalla on ollut niin hyvä olla töissä tähänkin asti.

Toiseen kirjaan alkaisi olemaan jo materiaalit kasassa oman vanhan blogin luonnoksissa. Pitäisi vain saada sen kirjoittamiseen muukin syy kuin pelkästään Kalle Päätalon 100v juhlavuosi.

Isommassa kuvassa haluan kohdaltani tarkastella, ovatko myynti ja markkinointi ne asiat, johon tunnen eniten paloa? Koen olevani ajautunut alalle, ja huomaan tykkääväni siitä paljon. Tarkastelun lomassa, voi hyvinkin olla, että mikään ei koskaan muutu, mutta luonteeseeni kuuluu tämä jatkuva ja päivittäinen itsensä tutkiminen. Minulla on haaveena toteuttaa myös syvempiä opintoja, kuten esimerkiksi kauppatieteet, psykologia tai jopa filosofia, mutta pitää odottaa, että muu elämä sen hyvin mahdollistaa.

Uutena asiana myös politiikka ja vaikuttaminen ovat alkaneet kiinnostamaan. Ehkä ne on nämä kevään vaalit, mitkä kummittelevat.

Olen sen kuitenkin todennut tänä syksynä monelle ihmiselle, että elän tällä hetkellä elämäni parasta ja kiireisintä aikaa. On äärimmäisen kiitollista päättää tämä vuosi tähän hetkeen missä olen nyt ja suunnata valoisin silmin kohti vuotta 2019. Edessä on ensin joulu perheen ympäröimänä ja haave valkoisen maan näkemisestä. Ensi keväänä kalenteriin on merkitty paljon hienoja tapahtumia ja päiviä, joista mainittakoon vaikka keväinen matka Kuusamoon. Tai tammikuussa pidettävä webinaari, mihin ilmoittautuminen aukesi juuri tänään!

Vielä on siis vuosi aikaa tehdä asioita, mitä alle kolmekymppiset yleensä tekevät. Tai sitten jatkaa elämää tällä yhdellä ja saadulla elämällä. Kiitos sinulle, että jaksoit lukea tänne asti ja toivottavasti kohdallesi osuu yhtä mukava joulu kuin minäkin aion viettää. Kolmeakymppiä odotellessa!

Kalakuvan otti ystäväni Henri Ylikulju Viitasaarelta. Siis kuva on otettu Viitasaarella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Up Next:

Sales Tech 2018 @ Tennispalatsi

Sales Tech 2018 @ Tennispalatsi