Muut ovat skeittaamassa, mutta minä kirjoitan

Muut ovat skeittaamassa, mutta minä kirjoitan

Alkanut vuosi on kahdeskymmenes kun jalkojeni alla hyrrää skeittilauta. Matka on sisältänyt töröttävän vanerin tökkäyksiä, mutta juuri nyt tuntuu samalta kuin Pattijoen Kuuselassa 2000-luvun alussa. Aivan kuin olisin herännyt lajiin juuri parahiksi olympialaisten aattona!

 

 

Viime viikonlopun vietimme ystävien kanssa Virossa skeittireissulla. Meillä ei ollut kylläkään skeittilautoja mukana, mutta ryhmä oli koottu kavereistani, jotka ovat viettäneet kuluneen talven keskiviikot Myyrmäen skeittihallilla. Koko juttu ennen Viron matkaa alkoi siitä, että joku nerokas sai idean varata skeittivuoron ja paikalle kutsuttiin niin entisiä raahelaisia kuin muita mukavia ja toisilleen yhteensopivia kavereita. Moni meistä olivat rakentamassa Puljua Raaheen.

Keskiviikko on tätä nykyä viikon pääpäivä. Edellisenä iltana omassa mielessä ja sängyssä budjetoidut temput ovat napsuneet päälle järjestään. Temppujen laadinnassa ei ole toki vielä revitelty, mutta ainakin tunteenomaisesti itseä ja omaa taitotasoa on pystytty haastamaan. Onnistuneen vuoron jälkeen koittaa vuoron ”ynnäys” Kaivokselan McDonald’ssa. Päälle saaduista tempuista luvattujen tuplajuustojen mukana vaihtuvat myös kuvatut videoklipit.

Myyrmäen pieneen skeittihalliin on rakentunut tuttavallinen yhteisö, joka koostuu kannustavista kavereista ja säännöllisistä tapaamisista. Voi olla, että emme näkisi toisiamme vuoteen ilman tätä lajin tuomaa yhteisöllisyyttä. Nuorena hankittu kemia kantaa ja touhu vaikuttaa samalta kuin mikä tahansa muukin kupla. Paketti iskee kaipaamaani rakoon, jossa voin unohtaa kaikki skeittaukseen liittyvät sosiaaliset paineet.

Jopa raahelainen nuori voi rentoutua.

Myyrmäessä jokaisen meistä on helppo harrastaa lajia ja tuoda pöytään omat bravuurit. Tälle ryhmälle toki bravuuri on suhteellinen käsite ja sillä tarkoitetaan kunkin yksilön omaa parasta. Eri vuoroissa eri vetäjä jää viimeiseksi hinkkaamaan temppuansa muiden kannustaessa ja antaessa ohjeita. Minulle on vain vahvistunut se, että edelleenkin ympärillä oleva skeittiseura on minulle tärkeämpää kuin skeittiparkin rakenne. Myyrmäen halli ei ole kummoinen kompleksi, mutta alhaisella itsevarmuudella rakennetun aikuisskeittarin on parempi pysyä vielä siellä. Kontulan aika on vasta keväämmällä.

Mitä muuta kuuluu omaan skeittaukseen?

Kesän 2013 jälkeen oma skeittaukseni on ollut enemmän entisten aikojen krooked-grindin muistelua kuin kehittymistä. En ole kokenut pystyväni kehittämään sitä suuntaan enkä toiseen. Suurin syy on ollut toki skeittaamattomuus ja oman pään rajoittimet, mutta nykyään riittävä säännöllisyys on vienyt pelon tunnetta pois. Tämä on avannut jälleen väylät uusille tempuille, vaikka usko trefilipin osaamiseen onkin sulanut.

Iän myötä skeittauksessa on alkanut arvostamaan uusia asioita ja piirteitä. Skeittaus on mitä parasta liikuntaa ja sen näyttää myös sykemittari. Polar on nykyään skeittimerkki ja sen vuoksi sykekelloa uskaltaa pitää ranteessa skeitatessa. Hengityksen pidättely temppujen aikana sekä yleinen pelkotila varmistavat korkean sykkeen koko kahdelle tunnille.

Jos ympärilleni on kertynyt liikaa massaa, tärähdyksen määrästä voi helposti päätellä mistä kannattaa ottaa kiloja pois. Akrobaattisten liikeratojen ja fyysisen kunnon lisäksi skeittaus tekee hyvää päälle ja mielelle, sillä sen kautta oman ajatuksen saa keskittymään täysin johonkin muuhun kuin ympäröivään maailman. Ajatus on tulevassa tempussa, omassa laudassa tai edessä siintävässä putkessa. Pelko laittaa keskittymään.

Päättäväisyydelläkin näyttää olevan rooli skeittauksessa. Kuten olympiatähtemme Lizzie Armanto medialle lausui, skeittaus opettaa päättäväisyyttä. Se opettaa päättäväisyyttä elämään, jossa kaadutaan ja noustaan ylös. Asiaa jatketaan niin kauan, että temppu menee päälle, mutta tempun päälle menemisellä ei saada ikuista autuutta vaan tuotetaan vain yhdeksi illaksi haluttu päätös.

Seuraavana viikkona emme voi olla enää varmoja osaammeko tempun uudestaan, mutta jos niin haluamme, jatkamme tempun hinkkaamista ja vedämme sen uudestaan.

Ehkä olen unohtanut jo nuoruuteni ajatustapaa ja sielunmaisemaa, mutta tuntuu kuin osaisin olla nykyään päättäväisempi temppujeni kanssa. Voi myös olla, että temppuvalikoimassa on vähemmän pelattavia kortteja ja sen vuoksi niiden kanssa pitää olla huolellisempi. Monissa tempuissa riittää vain oma uskallus. Toki se ei voi olla mitään utopistista, mutta periaatteessa bigspin fs rokin pitäisi mennä hänkkään, jos on vain riittävästi päättäväisyyttä. Ehkä juuri tässä erotellaankin hyvät ja vähemmän hyvät skeittarit.

En tänään ehtinyt vuorollemme, mutta toivottavasti tänäkin iltana WhatsAppissa nähdään uusia temppuja. Niitä on nimittäin mukava yhdessä toisten kanssa ensin miettiä ja myöhemmin juhlistaa. Kiitos kaikille ”myrtsijengiläisille” niin skeittivuorosta kuin mukavasta Viron reissusta. Nythän tämä skeittaus menee niin kuin pitääkin.

Pst. Artikkelin kuva on otettu jo puretusta Pattijoen Kuuselasta 2000-luvun alussa. Jo tuolloin ystäväni Henri Ylikulju osasi ottaa valokuvia. Jos Raahen alueen skeittihistoria ja kuvat kiinnostavat, ota Instagrammissa seurantaan Järventölän Skeittarit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *